|
Ensimmäistä kertaa elämässäni matkustaisin nyt Ateenaan, toisaalta en malttanut millään odottaa päästäkseni sinne, mutta toisaalta olin myös hieman ns. peloissani koska matkustaisin yksin ja ensimmäistä kertaa tähän Euroopan metropoliin. Ystäväni olivat kertoneet minulle omista kokemuksistaan Ateenassa. Olin myös lukenut kaiken mahdollisen kirjoista ja internetistä minkä vain saatoin löytää. Kaikki Ateenasta kuulemani ja lukemani ei suinkaan ollut positiivista. Enimmäkseen sain varoituksia ja moitteita, mutta lähes yhtä usein myös kehuja ja ylistäviä kommentteja. En pidä itseäni mitenkään ennakkoluuloisena ihmisenä, mutta minulla oli epäilykseni kaupungin suhteen. Jos jotain epäilinkin, niin yhtälailla olin myös kiinnostunut ja tavallaan lumoutunut Ateenan historiallisesta viehätysvoimasta, josta olin tosin vain lukenut aikaisemmin. En olisi millään enää jaksanut odottaa pääseväni itse myös kokemaan historian havinan ja kaupungin glamourin. Ateenan maine on yllättävää kyllä hieman surullisen kuuluisa, mutta mielestäni se ei sitä ansaitse. Nyt siellä käytyäni itse, kaikki minun kokemukseni kaupungista olivat ainoastaan hyviä, ellei aivan erinomaisia. Nyt en jaksaisi odottaa ensi kesään päästäkseni sinne taas kerran! Ensi kosketukseni Ateenaan oli kuitenkin hyvin lyhyt. Olin läpikulkumatkalla ja menossa Pargaan, mutta palaisin kyllä paremmalla aikaa lomani lopussa tutustumaan kaupunkiin paremmin.
|
|
| Syntagma-aukio Ateenassa. |
Lähdin matkaan jo puolilta päivin Lappeenrannasta maanantaina 1. heinäkuuta. Oli jo aika myöhäinen ilta kun viimein pääsin koneeseen Helsinki Vantaalla. Saapumiseni Ateenaan meni aivan aikataulun mukaan puoli yhteen yöllä. Keskiyö ei suinkaan ole paras mahdollinen aika saapua Ateenaan, mutta minkäs voit. Olin väsynyt matkan teosta ja enkä ollut osannut nukkuakaan koneessa. Ateenan uusi kansainvälinen lentokenttä Spatassa on aivan uusi ja VALTAVAN kokoinen! Aivan upea! Saapuminen ei olisi voinut olla tosiaankaan enää helpompaa; bussit veivät meidät kentän laidalta terminaalille ja sisällä terminaalissa opasteet ja screenit olivat niin selkeitä, että täällä olisi ollut aivan mahdotonta eksyä tai hukata matkatavaransa löytämättä oikeaa hihnaa. Keskellä yötä kentällä oli suht hiljaista, vaikka koneita saapuikin jatkuvasti. Ihmisiä oli paljon, ei kuitenkaan aivan ruuhkaksi asti, odottelemassa ja kävelemässä ympäriinsä. Matkatavaran tulopisteitä oli varmaan tusina tai enemmänkin, mutta oma löytyi helposti. Alle puolen tunnin olin saanut matkatavarani ja päässyt läpi tullin ja matkalla ulos. Silmäilin nopeasti saapumisterminaalin ja lähdin sitten etsimään kuljetusta Ateenan keskustaan. Olin ensin suunnitellut viettäväni muutaman tunnin terminaalissa yrittäen nukkua, mutta paikka oli aivan liian kiireinen ja meluisa, että siellä pystyisi nukkumaan tai edes lepäämään.
Kyydin löytäminen ei ollut todellakaan vaikeaa. Lentokentältä on useita busseja joilla pääsee niin keskustaan kuin Pireukseenkin. Bussit E94 ja E95 vievät keskustaan, E94 Ethniki Amina-aukiolle ja E95 taas Syntagma-aukiolle. E96 vie Pireukseen. Bussit lähtevät aivan terminaalin edestä ja niitä menee 15-30 minuutin välein, myös keskellä yötä. Bussi maksaa 2,95 euroa ja kun leimaat lippusi ensimmäisen matkan alussa, voit matkustaa vapaasti seuraavat 24 tuntia Ateenan busseilla, johdinautoilla ja metrolla. Suosittelen lämpimästi. Lipun voit ja sinun pitäisikin ostaa lippukioskista, pienestä kopista bussipysäkin vierestä, ei bussista. Bussissa on lipunleimauslaitteet. Matka lentokentältä keskustaan kestää liikenteestä riippuen 40 minuutista reiluun tuntiin. Kun minä saavuin Ateenaan, olin aivan liian väsynyt seuratakseni bussin reittiä ja maisemia, mutta sekaisin menin kuitenkin. Vasta kun saavuimme Syntagma-aukiolle, tiesin missä olen. Kaupunki on aivan valtava ja öiseenkin aikaan hyvin vilkas. Taksikuskit aloittivat piirityksensä heti kun astuin bussista, mutta tiukasti kieltäytymällä kyydistä, he jättivät minut kyllä rauhaan.
Ateenan julkinen liikenne sulkeutuu puolilta öin ja alkaa taas noin viiden aikoihin. Minulla olisi 3 tuntia aikaa ennen kuin pääsisin taas jatkamaan matkaa. Viettäisin siis yöni Ateenan taivaan alla keskellä kaupunkia. En halunnut mennä hotelliinkaan muutaman tunnin takia. Niinpä kävelin ympäriinsä tavaroineni ja katsastelin paikkoja. Etsin metron sisäänkäynnit ja tutkailin keskustan karttoja. En kuitenkaan lähtenyt kauaksi Syntagma-aukiolta tai Parlamenttitalolta. Aukion puistosta löysin ainoastaan toisia matkaajia nukkumasta penkeillä, kulkukoiria sekä nuoria pitämässä hauskaa. Muutoin oli aika hiljaista. Liikennettä tosin oli näin myöhäänkin ihmeen paljon. Suuntasin kulkuni kohti McDonaldsia aamupalalle. Mc Greek kuulosti sopivan paikalliselta, pita-leivän sisällä oli kaksi pihviä ja vihanneksia. Todella herkullista! McDonalds'illa vietin sitten lopun yötä ja suunnittelin edessä olevaa päivää. Varttia vajaa viisi lähdin metrolle ja juuri parahiksi ehdin näkemään elämäni ensimmäisen vahdin vaihdon Tuntemattoman sotilaan haudalla. Metro aukesi vasta 5.20 ja sieltä otin metron Omonia-aukiolle. Omonialta oli vain parin korttelin lyhyt kävelymatka bussipysäkille, josta bussilla pääsisin Terminaali A:han, osoitteeseen Kifissou 100. Terminaali A:sta lähtee bussit Lounais-Kreikkaan, Joonian meren saarille sekä Peloponnesokselle. Minä lähtisin Pargaan, Pohjois-Kreikkaan, jossa viettäisin seuraavan viikon. Minulla ei ollut hajuakaan aikatauluista, mutta halusin terminaalille niin aikaisin kuin mahdollista, että ehtisin ensimmäiseen mahdolliseen bussiin. Ensimmäinen lähtisi klo 7.30, joten minulla oli taas paljon aikaa kulutettavanani...
Bussi Pargaan lähti tasan klo 7.30. Matka läpi Ateenan esikaupunkien, ennen kuin pääsimme Ateena-Korintti valtatielle, kesti lähes tunnin. Olin yllättynyt huomatessani meidän suuntaavan Korintin kanavalle ja edelleen Patran suuntaan. Ensin luulin ottaneeni sittenkin väärän bussin, vaikka bussi olikin hyvin merkitty, mutta vilkaisu karttaan kertoo tämän reitin olevan tosiaan se suorin ja lyhin Pargaan. Hyvin nopeasti saavuimme Rioon, pieneen kylään aivan Patran vieressä. Sieltä lautalla Antirrioon, josta matka jatkui Mesolongin ja sisämaan läpi Agrinion kautta Artaan. Artasta jatkoimme Filippiadan, Louroksen ja Zalongon kautta Prevezaan. Prevezassa vaihdoin bussia ja jatkoin vuoristoisten maisemien ja Kanalakin, Morfin ja Agia Kyriakin pienten kylien kautta viimein Pargaan. Lähes 9 tunnin bussimatkustamisen jälkeen olin kuolemanväsynyt ja uupunut, mutta tavattoman onnellinen viimein saavuttuani määränpäähäni.
|
